Korukivien pyöröhionta

Läpinäkymättömät kivet hiotaan yleensä pyöröhiontaiseksi, joskin tämä hionta sopii myös joillekin läpinäkyvillekin kiville. Pyöröhiottu kivi voi olla perusmuodoltaan pyöreä, soikea, pisaranmuotoinen, kulmikas, sydämen tai jonkin muun tunnetun kuvion muotoinen. Kiven muodon täytyy olla pyöreähkö, koska normaaleilla kotihiomalaitteilla ei saada tasaisia pintoja kiiltämään pyöreiden pintojen veroisesti ja läpinäkymätön kivi on kauniimpi pyöröhiottuna.

Sahaus
 
Hiottavaksi aiottu kivi irrotetaan tavallisesti sahaamalla suuremmasta kappaleesta, jolloin kivestä samalla poistuvat ympärillä olevat kivilaadun tai muodon puolesta kelpaamattomat ainekset. Sahaamiseen käytetään kivisahaa, jossa sahaavaan särmään sijoitetut timantit leikkaavat kiveä. Suuren kierrosnopeuden ansiosta kivi sahautuu melko nopeasti. Sahauksessa käytettävä vesi estää terän kuumenemisen ja tukkeutumisen sahaamisen aikana. Sahattaessa ei saa käyttää niin suurta voimaa, että terä kuumenisi tai saha ”leikkaisi kiinni”.
 
Ennen aihion sahaamista, on syytä tutkia kiven ominaisuudet huolellisesti. Tällöin päätetään mistä sahataan ja millaisella sahalla sahataan. Aihio sahataan käsivaraisesti kiveä terään ohjaten suoraviivaisin sahauslinjoin käyttämättä kuitenkaan liian suurta voimaa. Timanttireunainen saha leikkaa hyvin kaikkea kovaa materiaalia, mutta esimerkiksi sormenpään nahkaan se ei pysty.
 
Kasteltu kivi antaa viitteen siitä, millainen se tulee olemaan hiottuna. Märästä kivestä ei kuitenkaan näe siinä mahdollisesti olevia halkeamia tai huokosia. Sahattua kiveä on aina tarkasteltava kuivana, jotta sen mahdolliset virheet nähtäisiin.
 
Raakakivi viipaloidaan tässä vaiheessa käyttötarkoituksen mukaisiin paksuuksiin. Läpinäkyvät ja läpikuultavat materiaalit sahataan yleensä hieman paksummiksi, samoin kuin hiottavaksi aiottavat suurikokoiset korutkin. Mukavin tilanne on silloin, kun jatkotyöstöön on käytettävissä tasapaksu kiviviipale. Taitava kivenhioja voi hyödyntää myös ns. poskipalaset, joissa on vain toinen puoli sahattu.
 
Pyöröhiottavan kiven muoto määräytyy joko sen luonnollista muotoa hieman korjaamalla tai valmiiseen korupohjaan kiinnittämisen ehdoilla, jolloin sillä on oltava tietty ulkomuoto. Muotoa suunnitellessa tulee ottaa huomioon kiven lohkeavuus ja lohkeamisen välttäminen työstön aikana. Myös erilaiset väri-, kuvio-, sulkeuma- ym. ominaisuudet kannattaa huomioida tässä yhteydessä. Sahattuun viipaleeseen piirretään sapluunan avulla tussijälki osoittamaan halutunkokoisen kiven ulkomuotoa. Kannattaa piirtää kiven reunaan, mikäli kivi on sieltäkin ehjää. Näin samasta kiviviipaleesta saa useampia koruja.
 
Kiviviipaleeseen voi piirtää apuviivat osoittamaan sahauslinjoja. Kivisaha ei ole kuviosaha eli sahauslinjojen on oltava aina suoria. Jos kivisahalla yrittää tehdä kaarevia sahauksia, on melko todennäköistä, että terä vahingoittuu. Sahaamisessa kannattaa aloittaa leikkaamalla ensimmäisenä kiven perusmuotoa sivuavat pääsuunnat ja vasta sen jälkeen tarkemmat muotoa noudattelevat sahaukset.
 
Pienemmät sahaukset kannattaa tehdä pienellä sahalla. Pienellä sahalla työskentely on tarkempaa kuin isolla sahalla. Myös tämän sahan käytössä on ehdottomasti muistettava huolehtia terän jäähdytyksestä käyttämällä vettä.
 
Kannattaa jättää vähintään parin millimetrin verran väliä sahauslinjojen ja piirretyn muodon väliin. Usein vaarana on sahaaminen liian läheltä haluttua muotoa, jolloin kivestä tulee liian pieni.

Karkeahionta
 
Sahaamisen jälkeen suoritetaan kiven karkeahionta, jolloin jo lähestytään aiottua perusmuotoa. Tällöin tahkoa muistuttavassa koneessa käytetään hiomakivenä karkeahkoa laikkaa tai timanteilla varustettua hiomalaikkaa. Timantilla työskenneltäessä on aina muistettava huolehtia vesijäähdytyksestä.
 
Karkeahionnassa on sääntönä, että aina ensin hiotaan muoto kohdalleen, vasta sen jälkeen aletaan hiomaan kiveä oikeaan kokoon. Ensin kivestä hiotaan kulmat pois, sen jälkeen kiveä pyöritellään käsissä ja hiotaan sitä tasaisesti joka puolelta. Tässä vaiheessa kiveä kannattaa pitää käsissä pystysuunnassa. Tällä varmistetaan se, ettei kiven sivumuodosta tule kartiota.
 
Kiveä hiotaan niin paljon, että se mahtuu juuri ja juuri korupohjaan tai on muuten aiotun muotoinen. Muodon piirtämisessä käytettyä sapluunaa ei saa käyttää kiven koon sovittamiseen vaan kiveä pitää aina sovittaa siihen korupohjaan, mihin se kiinnitetään valmiina. Jos kyseessä on pieni kivi, pitää se kiinnittää erikoiskitillä tai liimalla puutikkuun tms. jo tässä vaiheessa. Karkeahionnan lopussa kiven alareunaan hiotaan pieni viiste reunan kestävyyden parantamiseksi. Hyvin hiottu kivi on lieriön, ei kartion muotoinen.
 
Tämän jälkeen kivi kiinnitetään alapinnaltaan ruuviin pikaliiman avulla. Ruuvi kiinnitetään liiman kuivuttua puutikkuun. Kiveä on helppo käsitellä, kun se on tikussa kiinni.
 
Puutikkuun kiinnitettyä kiveä hiotaan jälleen timanttipäätylaikalla viereisen kuvan mukaisesti. Ensin kiveen hiotaan yksi suuri viiste noin 45° kulmaan. Kiveä pyöritetään koko hionnan ajan, jolloin saadaan ensimmäinen viiste kiven ympäri. Vettä käytetään reilusti.
 
Viistettä ei hiota aivan alareunaa myöten, jos kivi on tarkoitus laittaa valmiiseen korupohjaan (korupohjan mahdollinen reunus täytyy huomioida kiven reunuksen suuruudessa).
 
Kulmia loivennetaan kunnes yläpinnan muoto alkaa pikkuhiljaa olemaan pyöreä.
 
Kiveä pyöritetään akselinsa ympäri kittitikun vartta pyörittämällä, jolloin kivi saa pyöreän muotonsa. Timanttipäätylaikka jättää kiveen aika suuret naarmut, mitkä pitää hioa huolellisesti pois myöhemmissä hiontavaiheissa. Yläpinnan hionnan jäljiltä ei kivessä saisi siis olla suuria havaittavia kulmia, koska niitä on vaikea poistaa myöhemmissä hiontavaiheissa.
 
Seuraava hiontavaihe tehdään kumipyörälaikoin varustetulla hiomakoneella. Käytettävän hiomanauhan karkeus on noin 200. Hiomanauhan alla oleva kumipyörälaikka joustaa hieman, mikä helpottaa edellisen hiomavaiheen aikana syntyneiden kulmien oikaisua. Vettä käytetään tässä työvaiheessa niin, että nauha on märkä, muttei lainehdi vettä.
 
Tämän työvaiheen jälkeen kivessä ei saisi olla enää selvästi havaittavia naarmuja. Varsinkin timanttipäätylaikka jättää kiveen suuria naarmuja, mitkä näkyvät kivessä vaaleampina kohtina. Nämä pitää saada hiottua pois jo tässä työvaiheessa, koska niitä on vaikea saada hiottua pois myöhemmissä työvaiheissa. Hiottua kiveä on aina tarkasteltava kuivana, märässä kivessä naarmut eivät näy.

Hienohionta
 
Kivi pestään huolellisesti ennen viimeistelyhiontaa ja sen eri vaiheiden jälkeen. Jos kiveen jää yhtään karkeata hiukkasta, voi seurauksena olla kiusallinen naarmu viimeistelyhionnan jälkeen.
 
Viimeistelyhionta tehdään käsin sarjalla eri karkeuksisia vesihiontapapereita. Hionnan voi aloittaa karkeudella (MESH-asteikko) 180 tai 220, jatkaa sitten karkeuteen 400, sen jälkeen 600 tai 800 sekä 1000 tai 1200. Hionta kannattaa tehdä elastisen alustan (esim. huopa) päällä. Joillekin kiville riittää muutama eri karkeus, mutta jotkin kivet vaativat lähes kaikkien karkeuksien läpikäymistä.
 
Hiontatulos on riittävä, kun kiven pinnassa ei viimeistelyhionnan jälkeen näy yhtään naarmua edes 10 x suurentavalla luupilla katsottaessa. Kivi pestään huolellisesti ennen kiillotusta.

Kiillotus
 
Kiillotuksessa kivi saa lähes lasimaisen kiillon. Poikkeuksena tästä ovat pehmeät kivet, joiden pintaan saadaan syntymään vain vahattua pintaa muistuttava kiilto. Kiillotuksessa kivestä ei enää poisteta ainesta, kyseessä on vain sileän pinnan viimeistely. Tämän vuoksi viimeistelyhionta on tehtävä huolellisesti ennen kiillotusta.
 
Kiillotus suoritetaan huopa- tai nahkalaikalla, jossa on kiillotusaineena tinatuhkaa. Tinatuhkaa käytetään veteen sekoitettuna kermamaisena tahnana. Kiillotuksen jälki voidaan tarkastaa työn kuluessakin pesemällä ja kuivaamalla kivi. Kivi ei saa päästä kuumumaan kiillotuksen aikana, tuolloin kiven pinta voi vahingoittua. Kuumuminen estetään käyttämällä vettä kiillotuksen aikana, huopalaikan tulisikin olla kostea, muttei märkä.
 
Kun kiven pyöreäksi hiottu yläpinta kiiltää kauttaaltaan, on kiillotus suoritettu. Mahdollisiin kiven halkeamiin joutunut kiillotusaine saadaan poistettua hammasharjalla tai huopalaikalla, jossa ei käytetä lainkaan tinatuhkaa ja jossa käytetään runsaasti vettä. Huokoista kiveä voi hieroa kiinteään saippuapalaan, jolloin huokoset täyttyy saippuasta, mikä estää tinatuhkan joutumisen huokosiin. Saippua lähtee huokosista pesemällä.

Viimeistely
 
Kivi irrotetaan ruuvista lämmittämällä sitä varovasti esimerkiksi nestekaasupolttimella. Kivi voi särkyä, jos sitä kuumennetaan keskellä liekkiä. Kiveä lämmitetään varovasti ja vähän väliä on kokeiltava, joko se irtoaisi. Kivi ja ruuvi voivat kuumua niin paljon, palovammat voivat olla mahdollisia huolimattomassa työskentelyssä. Kiven pintaan joutunut liima lähtee esimerkiksi Sinoliin kastetulla paperilla pyyhkimällä.

(Kultasepänalan Wiki)